Monella tapaa olen aikaisemmin elämässäni nähnyt maailman mustavalkoisena monella tapaa. Suurin syntini on ollut, etten ole itse ottanut asioista selvää, vaan omaksunut liian helposti toisten asenteet. Vasta myöhemmin olen huomannut olleeni väärässä, mutta vasta elämää nähtyäni ja ihmisiin tutustuttuani  olen oppinut, ettei kyse ole pelkästään yksittäisistä poikkeustapauksista. Olen yksinkertaisesti ollut väärässä.

Olen elämäni varrella tutustunut ihmisiin, jotka ovat Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Hollannista, Kreikasta, Romaniasta, Bulgariasta, Sloveniasta, Kiinasta, Etelä-Koreasta, Singaporesta, Taiwanista, Kamerunista, Somaliasta, Iranista, Turkista, Irakista, Portugalista, Espanjasta, Yhdysvalloista, Ecuadorista, Filippiineiltä, Venäjältä, Mongoliasta, Saksasta, Ranskasta, Englannista, Walesista, Skotlannista, Irlannista, Saudi-Arabiasta, Kosovosta, Bahrainista, Latviasta, Nepalista, Puolasta, Pohjois-Irlannista, Thaimaasta ja Vietnamista. Yhteensä 40 maata. Muistan jopa, keistä on kyse tai millaisissa tilanteissa olen heihin tutustunut. Osan nimistä olen saattanut unohtaa, mutta se suotakoon minulle anteeksi.

Viimeisimmissä eduskuntavaaleissa en osannut päättää ehdokastani. Perimältäni olen sosialidemokraatti, mutta silloin en tuntenut sosialidemokraattisia aatteita omikseni - kaipasin muutosta. Koska sopivaa ehdokasta ei tuntunut löytyvän, turvauduin varsinaisena vaalipäivänä vaalikoneeseen ja sen mukaisesti äänestin Jussi Halla-Ahoa. Sen koommin en ole asiaa miettinyt, kunhan totesin, että kyseisissä vaaleissa Suomen poliittisessa elämässä tapahtui selvä muutos haluamaani suuntaan, ja mikä tärkeintä, yhteiskunnassa alettiin käydä uudella tavalla arvokeskustelua. Nykyään tuntuu, että arvokeskustelu on jämähtänyt homoseksuaalien avioitumisoikeuteen; ehkä Soini ajoi retoriikkansa umpikujaan, tai sitten sen shokkiarvo laantui tottumuksesta.

Tässä blogissa kerron avoimesti kohtaamisistani eri kulttuurien kanssa ja mitä opin niistä ja itsestäni. Mielestäni kenestä tahansa ihmisestä voi oppia pitämään, jos hänet oppii ensin tuntemaan. Olen ristiretkellä omaksumiani ennakkoluuloja vastaan ja pyrin samalla opettamaan itseni entistäkin suvaitsevammaksi. Haluan myös levittää lähimmäisenrakkauden ilosanomaa eteenpäin. Me olemme kaikki ihmisiä, eikä ole mitään väliä, mihin uskoo, ketä kuuntelee, miten elää, miltä näyttää ja niin eteenpäin. Suomessa on tabu leimautua rasistiksi, ja moni maahanmuuttajia koskenut keskustelu on alkanut sanoilla "En ole rasisti, mutta..." Joskus kyllästyin tähän tekopyhyyteen, ja silloisten arvojeni mukaisesti tunnustauduin rasistiksi. Sittemmin olen ymmärtänyt kulttuurien kohtaamisen elämää rikastuttavan vaikutuksen, ja haluan jakaa näitä kertomuksia avartaakseni toistenkin katsantokantaa.