Pattitilanne

Tämä blogiteksti ei käsittele vieraita kulttuureita. Se käsittelee minua ja perhettäni.

Tämän viikon maanantaina vaimoni rinnasta löytyi kyhmy, josta otettiin koepala. Tulokset saadaan tulevan viikon keskiviikkona.

Olen nyt 30-vuotias. Elin 26 vuotta sinkkuna. Tapailin muutamia tyttöjä, kunnes tapasin Emman, nykyisen vaimoni. Ensi tapaamisesta kesti puolitoista kuukautta, ja olimme kihloissa. Seuraavana kesänä menimme naimisiin. Esikoispoikamme Lenni syntyi tämän vuoden tammikuussa.

Voin menettää vaimoni. Lenni voi menettää äitinsä. Lennin kanssa olemme iltaisin rukoilleet Emman puolesta. Itse ratkaisen suhteeni Jumalaan lopullisesti siinä vaiheessa, kun tämä kaikki on ohi, tavalla tai toisella. En ole tehnyt tähänastisessa elämässäni mitään, mistä minua voitaisiin näin rangaista. Ja jos Herra Kaikkivaltias kuvittelee minun nöyrtyvän ja polvistuvan eteensä tällaisella asialla, hän ei ole kenenkään rakkauden arvoinen.

Ihmiset kuolevat ilman sotiakin. Määränpäämme on sama, vaikka polku onkin erilainen. Elän ihanaa elämää pienen perheen isänä. Vaimoni ja lapseni ilahtuvat aina nähdessään minut. Kotini on paikka, jossa en tunne itseäni ulkopuoliseksi, ja jossa minua rakastetaan sellaisena kuin olen.

Minulle ihmisen ulkomuoto on yhdentekevä. Toivoisin, että voisimme kuitenkin olla sydämeltämme kaikki samanlaisia: Kykeneviä rakastamaan ja antamaan toisillemme anteeksi.