sunnuntai 2. elokuuta 2015

Ihmislihaa

Villipeto on ihminen nuorena, niin, isäntä, villipeto, joka syö ihmisiä.
  Hän pudisti päätään.
 -- Hän syö myös lampaita ja kanoja ja porsaita, mutta ellei hän saa syödä myös ihmisiä, ei hän tule kylläiseksi.
(Kazantzakis, Kerro minulle Zorbas)


Nationalismia, äärioikeistoa, väkivaltaa. Ei mikään tavallinen viikonloppu Jyväskylässä, sitten kuitenkaan. Kyllähän tällä tavalla julkisuutta saadaan, ja varmasti lisää kannattajia sellaisten joukosta, jotka eivät vaivaudu ottamaan itse asioista selvää. Sillä tietämättömyys on lopultakin vain laiskuutta: annat toisten ajatella puolestasi, koska et itse viitsi.

Toimin aiemmassa työssäni ryhmänohjaajana, ja aiheeksi olin valinnut suomalaisen kulttuurin. Ryhmän jäsenet olivat syystä tai toisesta asunnottomiksi joutuneita, jotka tulivat hakemaan elämälleen uutta alkua. (Käytännössä taustalla oli kuitenkin lähes poikkeuksetta päihdeongelma.)

"Suomi suomalaisille!" huudettiin. Ja siihen se jäi. Koetin kyselemällä saada selville, mitä ovat ne suomalaiset tavat ja arvot, joiden puolesta tunnemme niin suurta ylpeyttä. Hiljaisuus. Viinalla aivonsa pehmentänyt huutajakaan ei kyennyt nimeämään ainuttakaan aidosti suomalaista asiaa.
Pystyisitkö sinä?

    Todellinen vihollinen on pelko. Luulemme, että se on viha, mutta se on pelko. - Gandhi

Miten pelosta pääsee eroon? Ottamalla selvän asioista - itse. Jos koet kannattavasi "valkoisen rodun ylivaltaa", osaat varmasti myös ajatella omilla aivoillasi. Kenenkään ei siis tarvitse kertoa sinulle, miten asioiden kuuluisi olla; jos joudut kuulemaan sen muilta, olet pelkkä seuraaja, alamainen, et hallitsija, et ylempää rotua.

Väkivalta on kyllä sisäänrakennettu kulttuuriimme. Meitä pakotetaan laein, maksumuistutuksin, ohjein. Koulu on pakottamista, työelämä on pakottamista. Mutta mitä olisimme ilman tätä kontrollia? Orjiako? Heikompia olentoja? Ei, emme sentään. Me suomalaiset olemme lainkuuliaista kansaa. Käymme koulumme, maksamme veromme, seisomme kiltisti jonossa ja odotamme vuoroamme.

Tämä lainkuuliaisuus on selkeästi hyvin suomalainen asia. Olemme rehellinen kansa, ja tunnemme tuskaa, jos näemme vääryyttä. Ja sitten sivistys! Suomalainen koulujärjestelmä kerää vuodesta toiseen kehuja maailmalla, ja meiltä tullaan ottamaan oppia. Olkaamme siis sen arvoisia. Näyttäkäämme maailmalle, että muutama riidanhaluinen opportunisti ei saa meitä pelkäämään, ja että meillä on oikeastaan asiat aika hyvin.