Karvaranne, karvakäsi, neekeri, yön
Timo, rättipää, pohjaanpalanut, lakupekka, mokka, mutakuono,
mikrofonipää, makkarahuuli, vinosilmä... Onhan näitä nimityksiä
keksitty. Myönnän, että joskus aikoja sitten on osa niistä
vaikuttanut jopa hauskoilta ja kekseliäiltä. Kasvotusten en ole
näitä nimityksiä käyttänyt, mutta selän takana puhuminen on
sama asia, vain pelkurimaisempaa.
Blogiin liittyen mietin, että
emmehän me suomalaiset keskenämme puhu tällä tapaa toisistamme,
kunnes tajusin, että puhummepas. Läski, huora, rillipää, lenkka
(suom. 'jalkavaivainen'), harvahammas, ristiturpa (suom.
'huulihalkioinen') ja niin edelleen. Miten me sivistysvaltioksi
kutsutussa maassa voimme käyttää luovuuttamme tällaisten
nimitysten keksimiseen? Miksi ylipäätään käytämme ihmisen
ulkonäköä hänestä puhumisen välineenä?
Jo vuosia olen nauranut
nimitykselle karvakäsi. Oman karvankasvuni vuoksi minulla ei
todellakaan ole varaa arvostella toisia tässä asiassa. Olen nähnyt
myös aiheesta unen, jonka selostan seuraavaksi:
Olen huoneessa, jossa on lisäkseni
yhdeksän muuta ihmistä sekä sokea ennustajanainen. Hän kertoo
vuorotellen kädestä tunnustelemalla ihmisille, mitä nämä ovat.
Kaikki muut ovat jo olleet naisen tutkittavana, minun vuoroni on
viimeisenä. Istun hänen eteensä. Hän sivelee kämmentäni
sisäpuolelta, sitten ulkopuolelta. Hän kokeilee uudestaan. Hän
rypistää kulmiaan kuin ei ymmärtäisi käteni viestiä. Sitten hän
kokeilee minua ranteesta, sivelee karvoja ja lausuu: ”Marsu”.
Heräsin tästä unesta nauraen ja
miettien, ettei kukaan voisi keksiä mitään pahempaa loukkausta
kuin minkä alitajuntani oli juuri loihtinut.
Itsetuntotehtävä lukijalle:
Etsiydy mahdollisimman suuren peilin eteen. Keskity. Katso itseäsi
peilistä tarkkaan. Mieti
mielessäsi, mitkä asiat habituksessasi ovat pielessä verrattuna
normaaliin. Keksi kaikille näille asioille oikein ikävä
nimitys ja sano se itsellesi ääneen huolellisesti artikuloiden. Jos
peili on riittävän iso, kävele hieman edestakaisin ja sitten kohti
ja poispäin peilistä. Saitko listaasi uusia sanoja? Lausu myös ne
itsellesi ääneen. Tuntuiko hyvältä? Haluaisitko kuulla jonkun
muun sanovan tai huutelevan niitä sinulle?
Olen matkustellut maailmalla
riittävästi tietääkseni, ettei nimitysten käyttö ole vain
suomalainen keksintö, vaan että sitä esiintyy kaikkialla. Onko se
siitä huolimatta jollakin tapaa tarpeellista?
 |
| Kirjoittajan karvakäsi |
Rikoslain 11. luvun 3 §:än on
kirjattu seuraavasti:
”Joka osana siviiliväestöön
kohdistuvaa laajamittaista tai järjestelmällistä hyökkäystä
5) harjoittaa rotuerottelua taikka vainoaa tunnistettavissa olevaa ryhmää tai yhteisöä poliittisen mielipiteen, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, kulttuurin, uskonnon tai sukupuolen perusteella taikka niihin rinnastettavilla muilla perusteilla,
on tuomittava rikoksesta ihmisyyttä vastaan vankeuteen
vähintään yhdeksi vuodeksi tai elinkaudeksi.”
Vaikka vihapuhe on yleensä varattu
vain etnisen diskriminoinnin käyttöön, laajennan sitä mielelläni
kattamaan myös muun pejoratiivisen puheen kuin varsinaisen vainon
sekä käsittämään myös suomalaisten keskinäisen nimittelyn.
Vihapuhe ei tunnu sinänsä edustavan niinkään mitään arvoja,
kunhan on osoitus tietämättömyydestä, sivistymättömyydestä ja
typeryydestä. Kyllä moukkaa saa sentään moukaksi kutsua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti