Islam, rauhan uskonto

Vietimme kesälomaamme lapsuudenkaupungissani Ylöjärvellä, Tampereen kupeessa. Muistin joskus nähneeni Tampereella muslimien kokoontuneen rukousta varten Tampereen yliopiston lähellä. Jo kauan olen halunnut ottaa selvää islaminuskosta: Länsimaissa islamista välittyy usein kuva, että se on sotaisa uskonto, joka suuntaa vihansa vääräuskoisia kohtaan. Lomalla olin jo ehtinyt lukea Brooke Allenin kirjan ’Satumainen Syyria’, jossa islam esitetään täysin päinvastaisessa valossa. Soitin siis islamilaisen yhdyskunnan puheenjohtajalle Mustafa Karalle, ja sovimme tapaamisen seuraavalle päivälle.

    Herra Kara otti minut, vaimoni ja poikamme vastaan huoneessa, jossa puolet seinistä oli kirjahyllyjen peitossa. Olin valmistautunut keskusteluun muutamalla kysymyksellä, joiden avulla pääsimme hyvin alkuun.  Tunsin jo alkuvaiheessa, että päätökseni ottaa selvää islamista asiantuntijalta oli ehdottomasti oikea.

    Länsimaissa viljelty sana jihad, ’pyhä sota’, ei vastaa tätä sille annettua merkitystä lähimainkaan. Oikeasti jihad tarkoittaa ’ponnistelua’, ’kilvoittelua’, ’taistelua’. Koraanissa taistelusta on sanottu, että ainoastaan puolustautuminen on sallittu. Jos siis kahden osapuolen välillä on rauhansopimus, sitä ei saa rikkoa, koska jumala ei rakasta lupauksenrikkojaa.  Jihadilla on myös eri asteita, ja suurin jihad on itsensä voittaminen, itsensä hillitseminen.

    Vaimoani kiinnosti kysymys naisten asemasta islamissa. Herra Kara vastasi, että islamilaisissa maissa esiintyy naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta että sitä esiintyy vastaavalla tavalla kaikkialla maailmassa. Kun herra Kara saapui Suomeen 1980-luvun lopulla, hän katsoi televisiosta uutisia, joissa esiteltiin suuria, patjoilla varustettuja saleja. Hän ei ymmärtänyt suomea vielä riittävästi ymmärtääkseen, mistä uutisessa oli kyse, joten hän kysyi asiasta vaimoltaan. Tämä vastasi, että patjat oli tarkoitettu niille naisille ja lapsille, jotka joutuivat joulun aikaan lähtemään pakoon väkivaltaista miestään ja isäänsä.

    Toinen herra Karan antama esimerkki naisten asemasta oli, kun 1800-luvulla eri kristillisen kirkot haarat kokoontuivat keskustelemaan naisen sielusta: Onko naisilla samanlainen sielu kuin miehillä? Pääseekö nainen kuoltuaan Paratiisiin tai Helvettiin, kuten miehet, vai katoaako naisen sielu kuoltuaan, kuten eläimillä?
Koraanissa sanotaan: "Parhaat uskovista ovat ne, jotka käyttäytyvät parhaiten, ja parhaat teistä ovat ne, jotka ovat parhaita vaimojaan kohtaan.”

    Herra Kara vastasi jokaiseen kysymykseen perusteellisesti, ja jälkeenpäin koin tavanneeni oppineen herrasmiehen, joka tunsi oman uskontonsa lisäksi myös esimerkiksi kristinuskon opinkappaleet todella hyvin. On vaikeaa uskoa, että kovinkaan usein kristitty pappi olisi perehtynyt islamin opetuksiin lähimainkaan yhtä perusteellisesti.

    Palaan islamiin seuraavassa blogikirjoituksessani, jossa käsittelen enemmän islamia ja kansainvälistä politiikkaa. Sillä välin suosittelen lukijaa löytämään lisää vastauksia kysymyksiinsä osoitteessa www.islamtampere.com